Viimeinen ränni – miltä alkoholiriippuvuus ja raitistumisen alku voivat näyttää?

Alkoholiriippuvuudesta toipuminen alkoi kohdallani vasta, kun lähdin Minnesota-hoitoon kymmenen kuukauden rännin jälkeen.

Tasan kymmenen vuotta sitten join viimeisen oluen.

Se oli 8,9-prosenttinen Amsterdam, nautittuna jossain päin Ranskaa, auton takapenkillä matkalla vanhempien kanssa kohti Suomea ja Minnesota-hoitoa Lapualle.

Takana oli kymmenen kuukauden ränni ja kroppa huusi hoosiannaa. Kädet tärisi, pää humisi, sielussa asui kauhu.

Minä tiesin olevani menossa hoitoon. Silti alkoholiriippuvuus ei ollut saanut tarpeekseen.

Miltä alkoholiriippuvuus voi tuntua, kun juominen loppuu?

Kun pääsin Helsinkiin ja nousin Lapuan junaan, tärinät jo vähän hellittivät. Ajattelin jo hetken, että ehkä tästä vielä selvitään.

Sitten, juuri ennen Lapuaa, näin ravintolavaunussa ilmoituksen: Koskenkorva tarjouksessa, 6,50 € pieni pullo.

Aivot käynnistivät Hollywood-tason fantasiakohtauksen.

Näin itseni ostamassa niitä kokonaisen tarjottimen, istumassa ikkunapaikalla, matkalla kohti pohjoista, juomassa itseni unohduksiin kuin romanttinen, pahalta haiseva elokuvan sivuhahmo.

Siinä käytävällä käytiin elämäni kovin kamppailu.

Ei mitään sankarimusiikkia, enemmänkin sisäinen torikokous: yksi ääni huusi ”osta!”, toinen mumisi ”älä nyt hyvä ihminen”, kolmas ehdotti kompromissina kahta pulloa, koska aina voi pari ottaa.

Lopulta joku järjen rippeen kokoinen neuroni voitti.

Jäin junasta pois Lapualla.

Alkoholiriippuvuus ei katoa sillä hetkellä, kun päättää lopettaa

Minulle tuo junamatka kuvaa aika hyvin sitä, mitä alkoholiriippuvuus pahimmillaan oli.

Olin matkalla päihdehoitoon alkoholismini takia ja samaan aikaan pääni pystyi rakentamaan täysin järkevältä tuntuvan suunnitelman siitä, miksi minun kannattaisi juoda vielä kerran.

Se on jälkeenpäin ajateltuna absurdia.

Silloin se ei ollut.

Riippuvuudessa oma mieli voi muuttua uskomattoman taitavaksi neuvottelijaksi. Se löytää syyn juoda, vaikka ihminen tietää jo aivan hyvin, mihin juominen hänen kohdallaan johtaa.

Minulla alkoholi ei siinä vaiheessa enää ollut hauskanpitoa tai rentoutumista. Se oli muuttunut asiaksi, jota sekä tarvitsin että pelkäsin.

Milloin alkoholisti tarvitsee hoitoa?

Minulta kysytään nykyään työni kautta erilaisia versioita samasta kysymyksestä: kuinka huonossa kunnossa pitää olla ennen kuin kannattaa lähteä hoitoon?

Minusta kysymys menee helposti väärinpäin.

Ei tarvitse odottaa kymmenen kuukauden ränniä. Ei tarvitse menettää työpaikkaa, perhettä tai kotia. Eikä tarvitse odottaa siihen asti, että kädet tärisevät junassa matkalla päihdehoitoon.

Jos alkoholin käyttöä yrittää hallita siinä onnistumatta, juominen jatkuu haitoista huolimatta tai alkoholi alkaa hallita ajatuksia ja elämää, tilanne kannattaa ottaa vakavasti.

Minun kohdallani pohja oli siinä, että olin saanut tarpeekseni siitä elämästä, mutta en enää tiennyt, miten siitä pääsee pois.

Ensimmäinen päivä Minnesota-hoidossa

Laiturilla odotti porukka, joka näytti siltä kuin olisivat karanneet Yksi lensi yli käenpesän -leffan koekuvauksista tai vaihtoehtoisesti elämän kovasta koulusta.

Hetken hiljaisuus, tuijotusta puolin ja toisin, ja sitten joku sanoi:

”Me ollaan kaikki juoppoja.”

Great, ajattelin.

Mihin vittuun minä olen tullut?

Ja silti juuri se hetki oli loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Ei fanfaareja, ei konfetteja. Vain vapiseva mies, outo vastaanottokomitea ja yksi tekemätön viinaostos.

Pieni päätös, joka avasi kokonaan uuden maailman.

Voiko alkoholismista toipua?

Minun kohdallani vastaus on kyllä.

Tätä kirjoittaessani tuosta junamatkasta on kulunut kymmenen vuotta.

Raitistuminen ei tarkoittanut sitä, että elämä muuttui yhdessä yössä helpoksi tai että kaikki ongelmani katosivat. Eikä hoito tehnyt minusta valmista ihmistä.

Se antoi minulle kuitenkin mahdollisuuden alkaa opetella elämää ilman alkoholia.

Vuosien aikana olen joutunut katsomaan myös sitä, miksi join, miten ajattelin, miten käyttäydyin ja mitä alkoholi oli tehnyt minulle ja ympärilläni oleville ihmisille.

Raittius ei ole minulle enää kymmenen vuoden mittainen suoritus. Se on edelleen sama asia kuin silloin Lapuan junassa.

Tänään en juo.

Huomisesta huolehditaan huomenna.

Jos oma juominen huolestuttaa

Jos tunnistat tästä jotain omaa, sinun ei tarvitse odottaa samanlaista pohjaa kuin minä.

Alkoholiriippuvuus ei näytä kaikilla samalta. Ihminen voi käydä töissä ja hoitaa arkensa ja silti huomata, ettei alkoholin käyttö enää pysy omissa käsissä.

Avun hakemiseen ei myöskään tarvitse olla valmista diagnoosia tai täydellistä varmuutta siitä, mikä oma tilanne on.

Joskus ensimmäinen askel on paljon pienempi.

Minun kohdallani se oli se, etten ostanut niitä Koskenkorvia.

Ja että jäin junasta pois oikealla asemalla.

Joskus sankariteot näyttävät tältä: jää pois junasta, älä osta Koskenkorvaa ja uskalla astua kohti jotain, mikä pelottaa enemmän kuin mikään ränni koskaan.

Misa Björkman Raitis alkoholisti ja mielenterveys- ja päihdetyön ammattilainen MinneSarastus

Faktalaatikko: Alkoholiriippuvuuden merkkejä

Alkoholiriippuvuuteen voi liittyä voimakas halu käyttää alkoholia, vaikeus hallita juomisen aloittamista, lopettamista tai määrää, vieroitusoireita, sietokyvyn kasvua, alkoholin nousemista muiden asioiden edelle sekä juomisen jatkamista sen aiheuttamista haitoista huolimatta.

Jos pitkään jatkunut runsas alkoholinkäyttö lopetetaan äkillisesti, vieroitusoireet voivat olla vakavia. Tällaisessa tilanteessa lopettamisen turvallisuus kannattaa arvioida terveydenhuollossa.

Lähteet: Käypä hoito: Avaa käypähoitolinkki