Retkahdus päihteisiin: tuliko se sittenkään puun takaa?
Päivitetty: 9.10.
Kirjoittaja: Toivo Parttimaa, MinneSarastuksen ohjaaja, raitistunut alkoholisti ja addikti
Se tuli yhtäkkiä. Aivan puun takaa.
Vai tuliko?
Ei minun kohdallani.
Kun katson omaa retkahdustani taaksepäin, näen asioita, joita en silloin osannut tai halunnut nähdä. Ennen kuin käytin uudelleen päihteitä, mielessäni oli tapahtunut jo paljon. Olin lopettanut käyttämisen, mutta jättänyt itselleni takaportin: uskoin edelleen, että päihde voisi jossakin tilanteessa auttaa minua.
Retkahdus tarkoittaa paluuta päihteiden käyttöön päihteettömän jakson jälkeen. Sitä voivat edeltää muutokset ajatuksissa, tunteissa ja toiminnassa. Omien varoitusmerkkien tunnistaminen ja selviytymiskeinojen harjoitteleminen ovat osa retkahduksen ehkäisyä. Kaikkien retkahdukset eivät kuitenkaan etene samalla tavalla. Mielenterveystalo
Tämä on minun kertomukseni siitä, miten retkahdus rakentui, mitä sen jälkeen tapahtui ja mistä oma raitistumiseni lopulta alkoi.
Kun lähdin hoidosta, olin hukassa itseni kanssa
Kun lähdin hoidosta, olin rehellisesti sanottuna aivan hukassa.
En oikein tiennyt, kuka olin ilman päihteitä. Olin myös hädissäni. Mitä minulle nyt tapahtuu? Miten tässä elämässä ollaan? Mitä teen kaikille niille tunteille, joita en enää pääse pakoon samalla tavalla kuin ennen?
Olin lopettanut päihteiden käytön, mutta en ollut luopunut ajatuksesta, että ne voisivat antaa minulle jotakin hyvää. Jossakin mieleni perällä eli uskomus, että alkoholi tai jokin muu päihde voisi edelleen helpottaa vaikeaa oloa.
En ajatellut sitä niin, että suunnittelisin retkahdusta. Ajattelin sitä varavaihtoehtona.
Jos elämä käy liian vaikeaksi, jos tunne käy liian suureksi, jos en muuten kestä, minulla on vielä se.
Siinä oli minun takaporttini.
En silloin ymmärtänyt, kuinka tärkeää olisi ollut pysähtyä juuri sen ajatuksen äärelle. Olin ilman päihteitä, mutta pidin edelleen kiinni niiden lupaamasta helpotuksesta.
Neljä kuukautta kuivahumalaa
Sitten alkoi tuska.
Enkö minä oikeasti voi enää koskaan juoda? Enkö enää ikinä saa sitä helpotusta?
Ajatus ei tuntunut vapauttavalta. Se tuntui menetykseltä. Päivä päivältä tuska kasvoi, ja minä kävin mielessäni samaa keskustelua yhä uudelleen.
Olin ilman päihteitä, mutta sisälläni en ollut rauhassa. Olin kuivahumalassa: olin selvin päin, mutta kaipasin edelleen päihteen lupaamaa helpotusta ja kapinoin sitä vastaan, etten voisi enää käyttää.
Minun kohdallani sitä kesti neljä kuukautta.
Lopulta olo tuntui sietämättömältä. Silloin mieleeni syttyi ajatus, joka tuntui hetken vastaukselta kaikkeen:
Minähän tiedän, mikä tähän auttaa.
Nyt tunnistan sen ajatuksen. Se oli riippuvuuteni lupaama helpotus. Sama vanha valhe, joka oli puettu kauniiksi ja houkuttelevaksi.
En siinä hetkessä nähnyt seurauksia. Näin vain lupauksen siitä, että tuska loppuisi.
Retkahdus ei ollut helpotus, vaan putoaminen pimeään
Ei siinä ollut mitään kaunista.
Ei pehmeää pumpulia, kukkasia tai aurinkoa. Ei sitä turvaa, jonka mieleni oli minulle luvannut.
Kun retkahdin, tuntui kuin olisin pudonnut kaivoon ja joku olisi lyönyt kannen kiinni.
En ollut enää ohjaksissa.
Olin pimeydessä, täysin sokeana sille, mitä tapahtui. Kuulin pelottavaa mölinää, joka taisi lähteä minusta itsestäni. Muistan välähdyksiä: liikettä, tapahtumia, huutoja ja itkua. En ehjää kertomusta, vaan sirpaleita jostakin, jonka keskellä olin menettänyt hallinnan.
Sitten oli kuin valot olisi sytytetty uudelleen.
Oli hiljaista. Mikään ei liikkunut.
Hetken luulin olevani kuollut. Ehkä osa minusta jopa toivoi sitä.
Nousin ja näin sekaisen huoneen. Sitten näin läheiseni.
Hänen kasvoillaan oli hätä. Kuolemanpelko. Suru.
Siinä ei ollut enää kyse vain minun pahasta olostani tai siitä, mitä olin yrittänyt paeta. Edessäni oli ihminen, jonka kasvoilta näin sen tuskan, jota tilanteeni oli aiheuttanut.
Sitä katsetta en voinut selittää pois.
Aamu, jolloin päihde lakkasi olemasta ratkaisu
Siinä hetkessä kehoni läpi kävi humahdus. Se oli erikoinen, vähän lämmin tunne.
Tuntui kuin mielessäni olisi rusahtanut jokin paikoilleen.
Ymmärsin jotakin, mitä en ollut siihen asti todella ymmärtänyt:
En tarvitse alkoholia tai muita päihteitä enää yhtään mihinkään.
En helpotukseksi. En turvaksi. En vaikeiden tunteiden hoitajaksi.
Se, mitä olin pitänyt mahdollisena pelastuksena, olikin vienyt minut takaisin pimeään.
Minulle siitä aamusta alkoi raitistuminen. En tarkoita, että olisin yhdessä hetkessä oppinut elämään tai että kaikki vaikeudet olisivat kadonneet. Mutta suhteeni päihteisiin muuttui. En enää nähnyt niitä vastauksena siihen, mikä minussa oli kipeää.
En kerro tätä siksi, että jonkun pitäisi retkahtaa tai joutua yhtä pahaan tilanteeseen ymmärtääkseen. Kerron, koska toivon, että joku tunnistaisi oman takaporttinsa aikaisemmin kuin minä.
Miksi päihde voi tuntua ratkaisulta pahaan oloon?
Omassa kokemuksessani keskeistä oli usko siihen, että päihde auttaisi. Vaikka olin lopettanut käyttämisen, tuo uskomus oli jäänyt elämään.
Riippuvuuden tutkimuksessa yksi tätä selittävä käsite on negatiivinen vahvistuminen. Sillä tarkoitetaan sitä, että käyttäytyminen vahvistuu, koska se vähentää epämiellyttävää oloa. Alkoholinkäyttöä voi alkaa ylläpitää yhä enemmän pyrkimys päästä pois ahdistuksesta tai muusta pahasta olosta, ei vain mielihyvän tavoittelu. Toistuva runsas käyttö voi samalla muuttaa aivojen palkitsemis- ja stressijärjestelmien toimintaa. NIAAA
Myös päihteeseen liittyvät paikat, tilanteet ja muistot voivat herättää käyttöhalua. Mieli on oppinut yhdistämään ne päihteen vaikutuksiin. NIAAA
Tunnistan tästä omassa ajattelussani eläneen helpotuksen odotuksen. Kun ajattelin, että ”minähän tiedän, mikä tähän auttaa”, en siinä hetkessä ajatellut seurauksia. Ajattelin vain sitä, että pääsisin pois sietämättömästä olosta.
Olin lopettanut käyttämisen, mutta en ollut luopunut ajatuksesta, että päihde voisi vielä pelastaa minut pahalta ololta.
Mitkä voivat olla retkahduksen varoitusmerkkejä?
Retkahduksen varoitusmerkit eivät näytä kaikilla samanlaisilta. Päihdelinkin mukaan käyttöön palaamista voivat ennakoida esimerkiksi käytön oikeuttaminen, tunnetilojen muutokset ja oman hoidon vähättely. Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti seuraaviin muutoksiin:
Päihteiden käytön kaunistelu ja oikeuttaminen. Mieleen palaavat hyvät hetket, mutta haitat jäävät taka-alalle. Ajatus hallitusta käytöstä alkaa tuntua uskottavalta.
Kuormituksen ja eristäytymisen lisääntyminen. Levottomuus, ärtyneisyys ja yksinäinen asioiden vatvominen alkavat hallita arkea.
Toipumista tukevien asioiden vähättely. Hoito alkaa tuntua turhalta tai ihminen hakeutuu uudelleen tilanteisiin, jotka ovat aiemmin liittyneet päihteiden käyttöön. Päihdelinkki
Kun puhun vanhojen toimintamallien palaamisesta, tarkoitan myös esimerkiksi epärehellisyyttä. Kyse ei ole vain siitä, mitä kertoo muille, vaan myös siitä, mitä suostuu myöntämään itselleen.
Minun takaporttini oli ajatus päihteestä vaikean olon ratkaisuna. Siksi nostan tähän kysymyksen, jonka äärelle kannattaa pysähtyä:
Olenko alkanut salata tai selitellä jotakin sellaista, josta minun olisi tärkeää puhua?
Vaikeat tunteet eivät silti ole epäonnistumisia. Minun ongelmani ei ollut se, että tunsin ahdistusta. Ratkaisevaa oli se, että aloin nähdä päihteen vastauksena siihen.
Miten retkahdusta voi ehkäistä?
Tunnista ajatusten, tunteiden ja toiminnan ketju
Retkahduksen ehkäisyssä voidaan tarkastella, mitä ennen käyttöä tapahtuu. Mielenterveystalon kuvaama, käyttäytymisterapiaan perustuva ketjuanalyysi auttaa erittelemään tilanteen, siihen liittyneet ajatukset ja tunteet, oman toiminnan sekä sen seuraukset. Tarkoitus on löytää kohtia, joissa voisi seuraavalla kerralla toimia toisin. Mielenterveystalo
Omassa kokemuksessani ketjua voisi kuvata näin:
Vaikea olo → ajatus päihteen tuomasta helpotuksesta → käytön hyväksyminen mielessä → päihteen käyttäminen.
Nyt ajattelen, että tärkeä pysähtymisen paikka olisi ollut jo siinä, kun aloin pitää päihdettä mahdollisena helpotuksena. Ei vasta siinä hetkessä, kun olin käyttämässä.
Harjoittelussa olennaista on tunnistaa omia riskitilanteita ja suunnitella etukäteen, miten niissä toimii. Vaikean tunteen poistaminen kokonaan ei ole edellytys sille, että voi valita toisen toimintatavan. Mielenterveystalo
Hae tukea ennen kuin tilanne kärjistyy
Retkahduksen ehkäisyyn on olemassa hoitoa. Keskusteluun ja käyttäytymisen muutokseen perustuvissa hoidoissa harjoitellaan taitoja, joilla selviytyä esimerkiksi stressistä ja päihteen käyttöhalua herättävistä tilanteista. NIAAA Alcohol Treatment Navigator
Oman kokemukseni perusteella haluan sanoa tämän mahdollisimman suoraan: älä odota, että osaat selittää olosi täydellisesti ennen kuin puhut siitä.
Voit aloittaa vaikka näin:
Minulla on vaikea olla, ja olen alkanut ajatella, että päihde helpottaisi.
Siinä on jo riittävä syy ottaa yhteyttä omaan hoitotahoon tai turvalliseen tukihenkilöön.
Mitä tehdä, jos olet jo retkahtanut?
Hae apua mahdollisimman pian. Retkahduksen jälkeen on tärkeää saada käyttö pysähtymään ja käydä tapahtunut läpi. Tarkoitus ei ole etsiä syyllistä, vaan tunnistaa käyttöön johtaneet tilanteet ja se, mitä seuraavaksi tarvitaan. Mielenterveystalo
Huolehdi myös lopettamisen turvallisuudesta
Pitkään jatkuneen runsaan alkoholinkäytön lopettamiseen tai vähentämiseen voi liittyä vakavia vieroitusoireita. Voimakkaiden oireiden vuoksi tulee hakeutua terveydenhuollon arvioon. Vieroitusoireisiin liittyvät kouristukset tai harha-aistimukset edellyttävät päivystyksellistä hoitoa. Duodecim Terveyskirjasto
Soita hätänumeroon 112, jos henki tai terveys on välittömässä vaarassa tai epäilet tällaista vaaraa. 112 Suomi
Usein kysyttyä retkahduksesta
Onko päihdemieliteko jo retkahdus?
Ei. Päihteen käyttämisen halu ja päihteen käyttäminen ovat eri asioita. Retkahduksella tarkoitetaan tässä paluuta käyttöön päihteettömän jakson jälkeen. Käyttöhalun käsittelyyn voi hakea apua jo ennen sitä. Mielenterveystalo
Onko retkahdus välttämätön osa toipumista?
Ei. Vaikka retkahduksia tapahtuu, niitä ei tarvitse pitää pakollisena oppituntina. Hoidon ja retkahduksen ehkäisyn tarkoituksena on tukea toipumista ja ehkäistä käyttöön palaamista. NIAAA Alcohol Treatment Navigator
Minun kertomukseni ei ole ohje käydä samalla tavalla pohjalla. Toivon juuri päinvastaista: että joku voisi hakea apua ennen kuin tilanne menee yhtä pitkälle.
Voiko retkahduksen jälkeen vielä toipua?
Kyllä. Retkahdus ei ole todiste siitä, ettei toipuminen onnistuisi.
Toipuminen ei ole elämää ilman vaikeita tunteita
Tuosta aamusta alkoi matka, josta olen kiitollinen.
Siihen on kuulunut horjahduksia ja taka-askelia. Surua, iloa, pelkoa ja kaikkia muitakin tunteita. Elämä ei muuttunut pelkäksi auringonpaisteeksi.
Mutta päihteiden käyttöön en ole palannut.
Olen oppinut ymmärtämään itseäni ja pitämään itsestäni huolta. Minulle toipuminen ei tarkoita sitä, etten enää koskaan olisi hukassa. Se tarkoittaa, ettei minun tarvitse yrittää ratkaista hukassa olemista päihteillä.
En pidä raittiuttani itsestäänselvyytenä. En myöskään ajattele, että yksi oivallus poistaisi tarpeen huolehtia itsestäni.
Toivon, että tuona aamuna alkanut matka jatkuu pitkään.
Päivä kerrallaan.
Tunnistitko omassa tilanteessasi varoitusmerkkejä?
Sinun ei tarvitse odottaa retkahdusta puhuaksesi tilanteestasi.
MinneSarastuksen Apu itselle -sivulta löydät tietoa avun hakemisesta. Voit myös tutustua Minnesota-malliseen päihdekuntoutukseemme. Minnesarastus
Ota yhteyttä luottamuksellisesti: soita 044 243 2264 tai lähetä WhatsApp-viesti. Voit kertoa tilanteestasi omin sanoin. Minnesarastus
Lähteet
Mielenterveystalo: Retkahduksen läpikäynti ja Ketjuanalyysi.
Päihdelinkki: Retkahtamisen ennusmerkit ja juomisen petaaminen.
Käypä hoito: Alkoholiongelmat. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettaman työryhmän suositus.
NIAAA, Yhdysvaltain alkoholitutkimusinstituutti: Neuroscience: The Brain in Addiction and Recovery ja Understanding Relapse.
Terveyskirjasto, Lääkärikirja Duodecim: Alkoholivieroitusoireyhtymä.
Hätäkeskuslaitos: Milloin soitat hätänumeroon 112?
Lähteet tarkistettu 30.9.2026. Kirjoitus yhdistää omakohtaisen kokemukseni ja lähteisiin perustuvan yleisen tiedon. Se ei korvaa yksilöllistä hoidon arviota.
Kommentit