Mistä tunnistaa alkoholismin?
Ei välttämättä mistään.
Alkoholismia eli alkoholiriippuvuutta ei välttämättä tunnista ihmisestä ulospäin. Ihminen voi käydä töissä, huolehtia perheestään ja näyttää täysin toimintakykyiseltä, vaikka alkoholin käyttöä olisi vaikea hallita.
Alkoholiriippuvuuteen voivat viitata esimerkiksi juomisen hallinnan heikkeneminen, pakonomainen tarve juoda ja käytön jatkuminen haitoista huolimatta.
Minä en tunnistanut alkoholismia, vaikka kasvoin sen keskellä.
Kasvoin pullon varjossa, mutta lapselle oma lapsuus on aina normaali. Ei lapsi istu keittiön pöydän ääressä ja ajattele, että ”jaahas, tässä näyttäisi olevan nyt päihdeongelmainen perhesysteemi, pitäisiköhän tehdä lastensuojeluilmoitus”.
Lapsi ajattelee, että tällaista elämä on, sopeutuu ja oppii selviytymään.
Siksi minun oli myöhemmin aikuisena helppo pitää alkoholia osana normaalia elämää. Se oli tuttua, ja tuttu sekoittuu ihmisen päässä hämmästyttävän helposti turvalliseen.
Sitten kasvoin aikuiseksi. Löysin puolisoksi potentiaalisen alkoholistin ja alkoholisoiduin myös itse.
En toki kerralla.
Eihän se alkoholismi yleensä tule kotiovelle matkalaukun kanssa esittäytymään, että ”päivää, minä olen alkoholiriippuvuus ja muutan nyt tähän”.
Se ujuttautuu elämään vähitellen, antaa ihmisen jatkaa töissä käymistä ja laskujen maksamista ja tarjoaa samalla valtavan määrän erittäin käyttökelpoisia selityksiä.
Kun kulissit pysyvät kunnossa
Minäkin tajusin välillä hämärästi, ettei homma ehkä ollut aivan hallinnassa. Mutta mitäpä siitä, kun kulissit olivat kunnossa. Kävin töissä, hoidin asioita ja pidin arjen pyörimässä. Kun ulospäin näytti siltä, että kaikki oli ihan hyvin, saatoin ajatella, että mitä tämä kenellekään kuuluu.
Ite oon kaljarahani tienannut.
Ihmisellä on nimittäin hämmästyttävä kyky käyttää toimintakykyään todisteena siitä, ettei tässä ole mitään ongelmaa.
Lasteni isän alkoholismin minä näin. Näin paljon muitakin, joilla sitä ongelmaa oli. Mutta itsessäni en.
Siinäpä vasta hieno järjestelmä.
Kun toinen joi liikaa, minä tunnistin ongelman välittömästi. Kun minä join liikaa, kyseessä oli palkinto reippaudesta, ansaittu hetki vähän rentoutua.
Alkoholisti osaa olla oman juomisensa asianajaja, syyttäjä, tuomari ja puolustusasianajaja yhtä aikaa. Tarvittaessa myös todistaja.
Jossain vaiheessa meidänkin elämään astui lastensuojelu, kun eräs sukulainen alkoi tehdä meistä ja meidän juomisestamme lastensuojeluilmoituksia.
Minun mielestäni hän oli lapseton, mistään mitään ymmärtämätön mulkvistisukulainen.
Mitä se tukkii nokkaansa meidän asioihin? Eihän hän voinut ymmärtää perhe-elämän ja yritystoiminnan ja kaiken muun tuomia vaatimuksia tai sitä, kuinka paljon me teimme töitä. Sehän oli raskasta raatamista ja siihen kuuluvaa aivan normaalia pientä rentoutumista joka päivä. Paljon kun tehdään töitä, niin kai sitä nyt ihminen saa illalla ottaa.
Rentoutua perkele!
Olimmehan me sen ansainneet. Aina löytyi hyvä syy juoda.
Näin minä ajattelin silloin.
Lapsi näkee enemmän kuin aikuinen haluaa uskoa
Lapsi kuitenkin näkee enemmän kuin aikuinen ymmärtääkään.
Minä ajattelin myös, ettei lapsilta puuttunut mitään. Oli ruokaa, oli puhtaat vaatteet, oli lämmin koti ja äiti, joka hoiti asiat. Ulkoisesti saattoi näyttää siltä, että perheessä oli kaikki tarvittava.
Mutta lapselle turvallisuus ei tarkoita pelkästään sitä, että jääkaapissa on ruokaa ja lattiat on pesty. Turvallisuus on myös sitä, että lapsi tietää, millainen aikuinen on vastassa, kun hän tulee kotiin.
Känninen äiti ei ole turva.
Känninen isä ei ole turva.
Jatkuva riitely ei ole turvallista lapsuutta.
Lapsen ei kuulu opetella lukemaan aikuisen humalan astetta ennen kuin hän uskaltaa mennä kysymään, saako jotain ottaa jääkaapista.
Minä en lapsena ymmärtänyt tätä. Vasta myöhemmin, raittiina, ymmärsin, kuinka paljon lapsi voi joutua ottamaan taakakseen sellaista, mitä hän ei osaa edes sanoittaa.
Kun selitykset eivät enää kanna
Lopulta kielto murtui ja meikämuidu oli valmis hoitoon.
Hoitoon lähteminen oli yksi tähänastisen elämäni parhaista päätöksistä. Siitä alkoi raitis elämä, joka on jatkunut päivä kerrallaan.
Vuodet ovat menneet nopeasti. Kohta olen seitsemän vuotta käynyt nukkumaan pää selvänä.
Raittius on vapauttanut minut alkoholista, mutta samalla se on pakottanut katsomaan asioita, joita alkoholi aikanaan auttoi minua olemaan katsomatta.
Ja siinä sitä onkin ollut tekemistä.
Minulla on paljon henkistä taakkaa omasta lapsuudestani. Eikä niitä haavoja kukaan puhalla pois hetkessä, eikä raittius automaattisesti tee ihmisestä eheää.
Alkoholin poisjättäminen on yksi asia, mutta sen ymmärtäminen, miksi sitä aikanaan tarvitsi, on aivan toinen.
Siksi minullakin on edelleen petrattavaa erityisesti henkisellä puolella. Pienin askelin, ilman ajatusta siitä, että ihmisen pitäisi olla valmis paketti heti, kun pullo jää pois.
Mistä alkoholismin sitten tunnistaa?
Mistä alkoholismin sitten tunnistaa?Mistä tunnistaa alkoholismin, jos ihminen käy töissä, hoitaa asiansa ja näyttää ulospäin pärjäävän aivan normaalisti? Se on paljon vaikeampi kysymys kuin miltä kuulostaa.
Alkoholisti kun ei välttämättä ole se kadulla kuset housussa makaava ihminen, vaan hän voi olla yrittäjä, sairaanhoitaja, rakennusmies, opettaja, toimitusjohtaja, maanviljelijä tai perheenäiti.
Hän voi maksaa laskunsa, käydä töissä, kasvattaa lapsensa, omistaa talon ja näyttää naapurin silmissä aivan tavalliselta ihmiseltä.
Ja silti alkoholi voi hallita hänen elämäänsä.
Ongelma voi näkyä esimerkiksi siinä, että alkoholin määrää tai käyttöä on vaikea hallita, juomista yritetään vähentää mutta siinä ei onnistuta, alkoholi alkaa saada enemmän tilaa kuin muut asiat tai juominen jatkuu sen aiheuttamista haitoista huolimatta.
Myös sietokyvyn kasvu ja vieroitusoireet voivat liittyä alkoholiriippuvuuteen.
Milloin omasta juomisesta kannattaa huolestua?
, jos sitä tarvitsee piilotella. Tai jos se jatkuu negatiivisista seurauksista huolimatta.
Yksi olennaisimmista kysymyksistä ei olekaan pelkästään:
”Kuinka paljon sinä juot?”
Vaan myös:
”Mitä alkoholi tekee sinun elämällesi ja miten paljon se pyörittää sinun mieltäsi ja elämääsi?”
Minä kuvittelin pitkään, että alkoholisti on joku muu. Sellainen, joka ei pysty hoitamaan asioitaan. Joku sellainen, jonka elämä oli mennyt kunnolla päin helvettiä.
Minä olin kuitenkin töissäkäyvä äiti, joka oli vain vähän rasittunut kaikesta paskasta ja ansaitsi rentoutua.
Niin kauan kuin itse uskoin siihen omaan totuuteen, minun ei tarvinnut tehdä mitään.
Onneksi tammikuun 2020 pakkasissa tuli se päivä, jolloin en enää pystynyt uskomaan.
Nyt tiedän, ettei alkoholismissa pahinta välttämättä ole se, kuinka paljon ihminen juo, vaan se, kuinka taitavaksi sitä kehittyy vakuuttamaan itselleen, ettei tässä ole mitään ongelmaa.
Minä tiedän, koska olin siinä pirun hyvä.
Sanna Björkman Toimitusjohtaja MinneSarastus
Kirjoitus perustuu Sanna Björkmanin omaan kokemukseen alkoholiriippuvuudesta ja toipumisesta. Alla olevan faktalaatikon tiedot perustuvat tekstin lopussa mainittuihin lähteisiin.
Faktalaatikko: Mistä alkoholiriippuvuuden voi tunnistaa?
Alkoholiriippuvuus on lääketieteellisesti määritelty sairaus. WHO:n ICD-10-tautiluokitukseen perustuvia alkoholiriippuvuuden keskeisiä diagnostisia kriteereitä ovat:
voimakas halu tai pakonomainen tarve käyttää alkoholia
heikentynyt kyky hallita juomisen aloittamista, lopettamista tai käytettyä määrää
vieroitusoireet alkoholin käytön vähentyessä tai loppuessa
sietokyvyn eli toleranssin kasvu
alkoholin käytön muuttuminen niin keskeiseksi, että muut kiinnostuksen kohteet tai mielihyvän lähteet jäävät sivuun ja aikaa kuluu juomiseen tai siitä toipumiseen
alkoholin käytön jatkuminen siitä aiheutuvista haitoista huolimatta.
ICD-10-kriteerien mukaan alkoholiriippuvuuden diagnoosi edellyttää vähintään kolmen näistä kuudesta kriteeristä täyttymistä yhtäaikaisesti vähintään kuukauden ajan tai, jos yhtämittaiset jaksot ovat kuukautta lyhyempiä, niiden toistumista viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Diagnoosi perustuu terveydenhuollossa tehtävään kokonaisarvioon. Pelkkä oirelistan lukeminen ei korvaa tilanteen selvittämistä ammattilaisen kanssa.
Alkoholi voi aiheuttaa haittoja myös silloin, kun riippuvuuden diagnoosikriteerit eivät täyty. Avun hakemista ei tarvitse lykätä siihen asti, että olet itse varma riippuvuudesta.
Huolestuttaako oma juominen?
Jos alkoholi alkaa tuntua asialta, jota joutuu jatkuvasti selittelemään itselleen tai muille, se on jo itsessään hyvä syy pysähtyä miettimään omaa alkoholinkäyttöä.
MinneSarastukseen voit ottaa yhteyttä ilman valmista diagnoosia. Sinun ei tarvitse osata sanoa varmasti, oletko alkoholiriippuvainen, eikä sinun tarvitse olla jo päättänyt lähteä hoitoon. Ensimmäinen yhteydenotto voi olla keskustelu siitä, mitä elämässäsi tapahtuu ja millainen apu voisi olla tarpeen.
Jos olet käyttänyt alkoholia pitkään ja runsaasti, pyydä terveydenhuollosta arvio lopettamisen turvallisuudesta. Vieroitusoireet voivat olla vakavia ja vaatia lääketieteellistä hoitoa.
Kommentit