LÄHEISET
Riippuvuus ei kosketa vain sitä, joka käyttää. Se muokkaa koko perheen ja läheisten tunneilmastoa, turvallisuuden kokemusta ja tapaa olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Pitkään jatkuessaan se opettaa hermostolle valppauden, sopeutumisen ja selviytymisen tilan, jossa omat tarpeet jäävät taka-alalle.
Moni läheinen on oppinut olemaan vahva, ymmärtäväinen, joustava, vastuullinen. Samalla omat rajat, lepo, ilo ja turva ovat saattaneet jäädä
vähitellen sivuun. Usein vasta myöhemmin huomaa elävänsä jatkuvassa kuormituksessa, ylivireydessä tai tyhjyydessä, ilman että osaa sanoa miksi.
Tämä ei ole luonteenpiirre. Tämä on hermoston oppima malli.
Mitä läheishoito meillä tarkoittaa
Läheishoito ei ole pelkkää keskustelua oireista tai menneistä tapahtumista. Se on kokonaisvaltaista työskentelyä, jossa
ymmärretään:
-
miten hermosto on oppinut selviytymään
-
mitkä tunnelukot ohjaavat käyttäytymistä ja valintoja
-
miten tunteita on opittu säätelemään tai välttämään
-
millaiset kiintymyssuhdemallit vaikuttavat läheisyyteen
-
miten sukupolvien ketjut näkyvät omassa elämässä
Työskentely palauttaa vähitellen eron menneisyyden ja nykyhetken välille. Reaktiot muuttuvat valinnoiksi. Rajat kirkastuvat. Oma elämä alkaa tuntua jälleen omalta.
Pia-Johanna
Tunne ettei kaikki ole itsellä hyvin.
Ei jaksa omien ajatusten kanssa.
Kun epänormaalista tulee normaali.
Sitä alkaa jo aamusta keksimään negatiivisia tuntemuksia.
Ajatus miten muut ei nää kun voin pahoin, olen kuitenkin asiasta hiljaa. Miksi sanoisin mitään.
Tunne että jos joku menee pieleen nii silloin kaikki menee aivan varmasti pieleen.
Mieli alkaa virittämään/keksimään asioita mitkä ei ole edes tapahtunut mutta aivan varmasti tapahtuu, jos ei tapahdu nii melkeempä kehitetään tilanne niin että tapahtuu.
Pään sisällä kysymysten vyyhti..
Eikö pahaa oloa huomata, enkö ole tarpeeksi hyvä, enkö kelpaa tämmösenä, teinkö jotain väärin taas..oon ihan heikko ihminen.
Toisten tunteiden eläminen.
Surraan, vihataan, hävetään, nauretaan, iloitaan toisten tunteet vaikka oikeasti itse ei tuntisi edes nuita tunteita koska tarve miellyttää on niin suuri.
Valitaan ennemmin oma huono olo versus että aiheuttaisi mielipahaa toiselle.
Pelasta muut, unohda itsesi.
Itse kävin läheisriippuvuushoidon keväällä MinneSarastus :lla Haapajärvellä.
Kamppailin vuosia omien pahanolon tunteiden kanssa enkä tiennyt mistä kaikki johtuu. Päätin lähteä parantamaan omaa elämänlaatua.
Tajusin miten paljon toin itse ongelmia elämääni. Oikeestaan imin ongelmia itseeni.
Hoidossa sain työkalut elämään.
Nyt voin paremmin kuin koskaan elämäni aikana. Sisällä tyyneys.
Aamut alkaa hyvällä mielellä. Ei turhia ajatuksia tai stressiä.
Helpompi puhua asioista ja suhtautua ylipäätään kriisitilanteisiin.
Mieli ei jää vellomaan pahanolon tunteeseen päiviksi tai viikoiksi.
Minä voin ja saan tuntea ne tunteet mitä tunnen.
Nautin elämästä.
Kelpaan sellaisena kuin olen.
Voin hyvin.
Hymyilen, aidosti.
Oikeestaan voisin sanoa että mielenkiintoinen loppuelämä tulossa. Mutta päivä kerrallaan.
Ja mikä parasta. Ensimmäisen kerran elämässä tunnen kuuluvani johonkin.
Löysin toisen perheen ja paikan missä on aina tervetullut olo.
Kiitos @minnesarastus.
Teette arvokasta työtä.
Siina
5 kuukautta sitten astelin ensimmäistä kertaa Minnesarastuksen kartanon ovista sisään. Ahdistuneena, pelokkaana ja epävarmana. Veljen päihderiippuvuus oli vienyt oman mielen ja voinnin tosi syviin vesiin.
Siitä alkoi uskomaton matka henkisen kasvun polulla. Aloin käymään omaa elämää läpi ensiksi yksilökeskustelujen kautta, joiden aikana aloin oivaltaa asioita. Ensimmäistä kertaa elämässä aloin ajatella itseäni, omia tarpeita. Olin pitkään jo jollain tasolla tiedostanut, että elämässäni ei ole kaikki hyvin. Epämääräinen ahdistus, menettämisen pelko, uhrautuminen, alistuminen, asioiden liika murehtiminen, katastrofiajattelu ja lukuiset muut haitalliset toimintamallit hallitsivat elämääni. Mutta kun aloin tiedostamaan nämä ja saamaan asioille oikeat nimet sekä ymmärtämään että mistä nämä johtuvat, alkoi valojen syttyminen omassa päässä. Pikkuhiljaa ahdistus alkoi vähenemään ja sen hallintaan sain myös keinoja ja opin käyttämään niitä.
Päätin lähteä MinneSarastuksen järjestämälle Valo Nousee Sisältäpäin - retriitille. Tämä reissu antoi minulle todella paljon. Tansanian ympäristössä asioita alkoi pohtia syvällisemmin, kun oli kaukana kotoa ja arjesta. Kävin omaa elämää läpi vielä syvällisemmin stoorin muodossa, oivalluksia tuli lisää ja uusia lamppuja syttyi. Itsevarmuutta olen saanut lisää ja pala palalta itsetuntonikin alkaa parantua. Alan luottamaan itseeni ja siihen että olen hyvä juuri tällaisena.
Koko henkisen kasvun prosessin ansiosta mulla on erittäin levollinen mieli, sekä luottavainen olo siihen että minä pärjään vaikka vastoinkäymiset ei lopu. Ne kuuluu elämään. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on tunne, että tiedän kuka olen ja mitä haluan. Uskallan haaveilla ja olla onnellinen. Elää hetkessä ja luottaa tulevaan sekä itseeni.
Tästä kaikesta erittäin suuri kiitos MinneSarastukselle ja kaikille jotka ovat jollain tavalla olleet matkassa mukana, ja matkahan jatkuu☀️
Läheisriippuvuus
Alla olevalla videolla Sanna avaa ilmiötä nimeltään läheisriippuvuus.
Päivi 39 v.
Vasta hoidossa ollessani sain ymmärryksen,kuinka vakavasti olen läheisriippuvuuteen sairastunut ja kuinka paljon lukuisat tunnelukot elämääni hallitsevat joka ikinen päivä.
Hoidosta sain työkalut ja pääsin toipumisen tielle💖
Ikuisesti kiitollinen koko MinneSarastuksen porukalle💖
Vaikea Läheisriippuvuus 33v
Erinomainen ja erittäin tärkeä hoito kokemus oli minulle, edes lotto voitto ei ois saanut minulle tätä ihanaa elämän tunnetta.
Ilman hoito apua en tuntisi sisäistä rauhaa, onnellisuutta, valoa elämässäni ja positiivisuutta.